Olipa viikko... en uskonut että olisin ihan näin reagoinut tohon opiskelujen alkamiseen. Selvisin kuitenkin kunnialla vaikka koville välillä ottikin, että eipä loppunut koulu-ura mulla vielä ensimmäiseen viikkoon. Uusi katsaus sinne taas sitten kolmen viikon kuluttua. Nyt saa kuitenkin  keskittyä siihen asti täysillä työhön, lukuunottamatta paria pikku tehtävää jotka koulusta saatiin.
 Nyt voin alkaa sitten rauhassa stressata ja jännittää maanantaita kun sain tuon koulu stressin pois... Pitäisi olla valmis puhumaan yleisön edessä maanantai aamulla ja vielä ei ole sanaakan paperilla. Onneksi aihe on tuttu, mutta mulla tollanen tilanne silti aiheuttaa paniikin ja hyperventilaation. Pitäisi kai olla suostumatta tälläisiin hommin, varsinkin kun tämäkin toistuu joka maanantai!! Mutta ehkä asia ajanmyötä helpottuu... mihin en kyllä edes itse usko.
 Nolottaa ihan että olen tälläinen stressaaja...johtuu kai jotenkin masennuksesta ja epäonnistumisen pelosta. Tuntuu että nekin on täässä lisääntynyt kun on taas alkanut työt ja uutena juttuna tuo koulu. Mulla kuitenkin nyt töissäkin monta uutta juttua ja olen alkanut miettiä että olenko haukannut liian ison palan itselleni... että ehkä en oikeasti jaksakkaan tätä. Toivon että tää tosiaan tulevaisuudessa helpottaa kun asiat tulee tutummiksi alkaa mennä rutiinilla ainakin osa hommista.
 Nyt pitää vaan saada ajatukset vähäksi aikaa pois tästä aiheesta... varsinkin huomen illalla. Muuten tulen ihan hulluksi jännityksestä. Onneksi sentään oma kulta tulee viekkuun nukkumaan huomenna, niin että saan käpertyä sen kainaloon. Eiköhän se vielä tarvittaessa silittele hiuksiakin niin että rauhotun ja nukahan. Mutta eipä voi sekään tulla mukaan töihin pitämään mua kädestä kiinni ettei jännitä niin kovasti...miltähän sekin näyttäs! Saisi ainakin muut makeat naurut... ;)